Heräsin hiestä märkänä. Elin uudelleen huhtikuun 27. päivän tapahtumat unessani. Näin Jeren kärsivät kasvot, kun se makasi moottoritien sivussa kivusta täristen. Näin, kuinka me pysähdyttiin Ellin kanssa kolaripaikalle. Muistin, kuinka järkytyin nähdessäni poikaystäväni Jeren siinä asfaltilla. En kyennyt uskomaan, että Jere oli moottoritien sivussa siinä kunnossa. Senhän piti olla Matiaksen juhlissa ennen meitä.
Mutta nyt se makasi maassa, kahden metrin päässä kaverinsa Petrin autosta. Kahden metrin ! Autosta oli puhjennut rengas ja Petri oli menettänyt auton hallinnan, jonka johdosta auto oli törmännyt kaiteeseen ja turvavyöttä etupenkillä istunut Jere oli lentänyt tuulilasin läpi. Näin, kuinka me Ellin kanssa saavuttiin onnettomuuspaikalle vain 5 minuuttia onnettomuuden jälkeen. Autossa Jeren ja Petrin lisäksi oli Ellin poikaystävä Eero ja pari muuta poikaa; Teemu ja Joonatan. Petri ja muut oli jääneet puristuksiin autoon, ja Jere oli lentänyt ulos kovalla vauhdilla. Kun päästiin Ellin kanssa paikalle, vain Teemu oli tajuissaan Jeren lisäksi. Menin tunnustelemaan, hengittikö Jere. Hengitti, mutta todella nopeasti ja vaivalloisesti. Elli huusi Petrin autolta, että kaikki hengittää mutta ovat tajuttomina. Aloin mennä paniikkiin. Kaikki mitä muistin oli se, että Elli soitti ambulanssin. Ja että istuin koko ajan Jeren vieressä. Kun paniikki alkoi hälvetä, tajusin Jeren puristavan kättäni niin kovasti, että se teki kipeää. Katsoin Jereä silmiin.
Se sanoi : " Ihanaa nähdä sut. Sori, ettei päästä tanssii hitaita tänään. Rakastan sua. "
" Niin mäkin sua " , vastasin.
" Kulta, mä..." , Jere huokaisi syvään, " ...mä rakastan sua ikuisesti . "
" Jere mua pelottaa. Toi kuulosti ihan jäähyväisiltä . " Olin huomannut Jeren hengityksen alkaneen muuttua raskaammaksi. " Kulta, etkai sä hyvästele mua ?! "
Mutta Jere ei kuullut minua enää. Jere sulki silmänsä, ja mä tiesin, ettei se enää koskaan katsoisi mua niillä silmillä. Tunsin, kuinka sen ote mun kädestä hellitti, ja näin, kuinka sen hengitys hidastui, kunnes pysähtyi lopulta kokonaan. Kävin makaamaan maahan, pää Jeren rintakehällä ja annoin itkun tulla. En olisi tahtonut päästää irti silloinkaan, kun ambulanssi saapui paikalle ja kuljettajat alkoivat nostaa Jereä paareille todetakseen sen olevan kuollut ja peittääkseen sen liinalla.
Silloin herään. Juuri ennen kuin rakkaani päälle oltiin vetämässä liina päälle. Nousen istumaan vilkaisten samalla kalenteriin. Huhtikuun 26.päivä. Juuri niin. Huomenna tulee vuosi siitä, kun Jere kuoli.
Se sanoi : " Ihanaa nähdä sut. Sori, ettei päästä tanssii hitaita tänään. Rakastan sua. "
" Niin mäkin sua " , vastasin.
" Kulta, mä..." , Jere huokaisi syvään, " ...mä rakastan sua ikuisesti . "
" Jere mua pelottaa. Toi kuulosti ihan jäähyväisiltä . " Olin huomannut Jeren hengityksen alkaneen muuttua raskaammaksi. " Kulta, etkai sä hyvästele mua ?! "
Mutta Jere ei kuullut minua enää. Jere sulki silmänsä, ja mä tiesin, ettei se enää koskaan katsoisi mua niillä silmillä. Tunsin, kuinka sen ote mun kädestä hellitti, ja näin, kuinka sen hengitys hidastui, kunnes pysähtyi lopulta kokonaan. Kävin makaamaan maahan, pää Jeren rintakehällä ja annoin itkun tulla. En olisi tahtonut päästää irti silloinkaan, kun ambulanssi saapui paikalle ja kuljettajat alkoivat nostaa Jereä paareille todetakseen sen olevan kuollut ja peittääkseen sen liinalla.
Silloin herään. Juuri ennen kuin rakkaani päälle oltiin vetämässä liina päälle. Nousen istumaan vilkaisten samalla kalenteriin. Huhtikuun 26.päivä. Juuri niin. Huomenna tulee vuosi siitä, kun Jere kuoli.
